1. Kun suuret sortuvat






Caspian Windenburg katseli lohdutonta näkymää mieli mustana. Tämäkö oli jäljellä entisestä Windenburgin hienosta kartanosta? Tämä? Vanha portinvartijan talo. Caspianin vaatteet olivat kastuneet aikapäivää sitten hänen kävellessään tänne Willow Creekin keskustasta. Keväinen ilma oli sateisen raikas ja sitä oli helppo hengittää. Caspian oli nauttinut kävelystä aina tähän asti. Lievästi irvistäen hän asteli märän nurmikon poikki ovelle ja käänsi avainta lukossa.




Windenburgien omaisuus oli mennyt aikapäivää sitten. Caspianin isänisä oli ollut holtiton peluri ja oma isä juoppo. Äiti, ruhtinatar Roxanne, oli yrittänyt pitää kaikki langat käsissään ja myynyt niitä ainoita asioita, joita oli vielä omaisuudesta jäljellä: koruja. Niiden varoilla selvittiin ruhtinaan alkoholismi ja kuolema. Ellei Roxanne olisi ollut niin neuvokas, he olisivat joutuneet lähtemään kerjuulle jo ajat sitten. Caspian katseli pientä, siistiä keittiötä ja pudisti päätään. Äiti oli opettanut hänet laittamaan ruokaa, ihan kuten hänen veljensä Williaminkin, sillä palvelijoista he eivät olleet voineet edes haaveilla.




Pienen pieni makuuhuone oli avattu osaksi yhtenäistä tilaa, Caspian huomasi, ja tämä oli ainoa asia, josta hän tässä pikkumökissä piti.
Caspianin tultua täysikäiseksi hänen äitinsä ojensi hänelle testamentin. Siinä kerrottiin, että hän peri vanhan kartanon ja tietenkin sukunsa arvonimen. Se nimi vain ei ollut minkään arvoinen eikä sillä syöty, nuorukainen pohti, ja kartano ei ollut kartano, vaan pelkkä maatilkku.




Nyt hän sitten oli täällä ja katseli lohtuttoman tontin pientä kivirakennusta ja tätä hänen pitäisi kutsua lähitulevaisuudessa kodiksi. Caspian pudisti hiljaa päätään ja huokaisi. Ääni kuulosti yllättävän  kovalta ja mies säpsähti. Koska hän ei käytännössä osannut muuta kuin laittaa ruokaa itselleen ja soittaa, oli hän hakenut Willow Creekin filharmonikoihin ja saanut paikan. Caspian oli eri luokkaa kuin kaksi edeltäjäänsä. Hän oli elänyt köyhyydessä, nähnyt äitinsä taistelun toimeentulon eteen, joten hän oli päättänyt nostaa suvun alennustilastaan takaisin entisaikojen suuruuteen.




Hartiat kiristyivät aavistuksen. Tämä päätös oli vaatinut lupauksia, joita Caspian ei olisi halunnut antaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Mies laski kasvoilleen takaisin nyrpeähkön aristokraattisen ilmeensä ja sen mukana henkisen haarniskan, joka oli suojellut häntä kaikki nämä vuodet. Oli turha pitkittää asiaa yhtään enempää, hän päätti, laittoi kostean takin takaisin ylleen ja suuntasi ovesta ulos.


**********




Johanna oli innoissaan. He olivat toki aristokraatteja itsekin, mutta tässä istui oikea ruhtinas! He olisivat myyneet vaikka sielunsa noustakseen arvoasteikossa ylemmäs, mutta kävi ilmeiseksi, että heidän ei ollut pakko siirtyä niin äärimmäisiin tekoihin. Tarvittiin vain yksi omaisuutensa menettänyt ruhtinassuku, sen perijä, nykyinen ruhtinas, sekä heidän oma tyttärensä. Rahalla sai vaikka mitä, Johanna ajatteli omahyväisesti ja piti tarkan huolen, ettei yksikään näistä ajatuksista näkynyt hänen kasvoiltaan.




-Mitä piditte vanhan kartanon maista,
Johanna kysyi ja hänen miehensä Janus saapui myös paikalle tyytyväisesti myhäillen.
-Se on... erittäin hyvä maa rakentaa, arvelisin,
Caspian vastasi diplomaattisesti. Mitä hän olisi voinut tähän sanoa? Tulevat appivanhemmat pitivät kukkaronnyörejä tiukasti näpeissään ja tosiasia oli, että ilman heidän rahojaan Caspian ei eläissään kykenisi tienaamaan riittävästi rakentaakseen kokonaisen talon.




-Olen kuullut, että kartanon maat ovat hyvin hedelmälliset puutarhan kasvattamiseen. Siellä oli joskus aikoinaan alueen kattavin puutarha,
Cassandra sanoi ja Caspian katsoi tulevaa vaimoaan, pakottaen hymyn huulilleen. Cassandra tunsi itsensä riittämättömäksi tämän ylhäisen katseen alla, mutta sitten tyttö oikaisi hartiansa. Hän oli luvannut vanhemmilleen tehdä kaikkensa heidän eteensä ja sen hän myös aikoi tehdä. Tyttö loihti kasvoilleen luonnollisen hymyn ja hetkessä Caspian tunsi häntä kohtaan sekä sääliä että kunnioitusta. Vastahakoisesti hän myönsi itselleen, että Cassandra olisi hänen arvoisensa puoliso.
-Niinkö? Sitten sellainen täytyy perustaa sinne toki uudestaan,
hän vastasi kohteliaasti.




Johanna ja Janus katsoivat toisiinsa. Heidän pitkäaikainen unelmansa toden totta toteutuisi! Asiaa toki helpotti Johannan mielestä suunnattomasti, että Caspian oli varsin komea nuori ruhtinas. He saisivat kauniita jälkeläisiä, nainen mietti tyytyväisenä.




-Haluaisitko tulla joku päivä tutustumaan kartanon maihin,
Caspian kysyi Cassandralta.




-Se ei ole sopivaa,
Janus älähti saman tien.




-Isä taitaa olla oikeassa,
Cassandra tuumasi pahoitellen ja Caspian kohautti harteitaan, nyökkäsi sitten.
-Ehkä tulette kaikki käymään,
hän korjasi ehdotustaan ja tämä sai yleisen hyväksynnän Goottiloiden taholta.


**********




Kun Caspian asettui kunnolla taloksi portinvartijan rakennukseen, naapurit kiirehtivät paikalle uteliaina tutustumaan Windenburgin ruhtinaaseen. Eric Lewis vaikutti hieman epäluuloiselta ylhäisen naapurinsa suhteen.




Tai sitten se johtui vain siitä, että hänen vaimonsa Alice Spencer-Kim istui Caspianin vieressä. Nuori ruhtinas ei ollut aivan varma kummasta mahtoi olla kyse.




-Eric, tulehan sieltä istumaan vanhan äitisi seuraksi,
Vivian komensi ja kiltisti poika istahti äitinsä viereen.
-Ei viivytä pitkään. Minun lonkkaani kolottaa jälleen,
nainen sanoi pojalleen ja Eric epäili, että äidin lonkankolotukset tulivat ja menivät ihan juuri niinkuin mami itse halusi.
-Ei tietenkään äiti,
hän kuitenkin vastasi kohteliaasti.




Tällä välin Dennis Kim oli istahtanut Caspianin viereen ja kyseli tältä minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia nuorukaisella oli. Caspian pyöritti henkisesti silmiään. Rahvas ei osannut small-takia, hän pohti ja moitti sitten itseään snobbailevasta asenteesta.




-Oi! Teillä on kitara! Osaatteko soittaa sitä,
Alice kysyi haltioissaan huomatessaan soittimen.
-Tietenkin,
Caspian vastasi ystävällisellä äänellä.
-Voisitteko mitenkään....
-No mutta tottakai,
hän lupasi oitis. Sen seurauksena ainakaan hänen ei tarvitsisi puhua väkisin näiden ihmisten kanssa, jotka alkoivat käydä Caspianin mielestä jo hieman rasittaviksi.




Avoimista ikkunoista kitaransoitto levisi pitkin merenlahtea ja kauniissa kevään alkuillassa oli hetken aikaa hyvin seesteinen olo.


**********




Alkoholin kanssa Caspian oli varovainen kohtuukäyttäjä. Hän oli nähnyt isänsä suistuvan pulloon eikä aikonut seurata samoissa jalanjäljissä. Hän ei kuitenkaan pelännyt ottaa lasillista silloin tällöin ja yökerhoissa yleensä löysi juttuseuraa siihen oheen.




Sinä iltana Caspian jutteli Janni Eririkkaan kanssa ja vaikka nainen oli häntä vanhempi, heillä synkkasi erittäin hyvin yhteen ja Caspian tunsi kemian vahvana. Jonkin ajan päästä he unohtivat jo muut ympäriltään ja syvensivät keskustelua tasolle, jolle normaalisti ei Caspianin piireissä edetty niin nopeasti.
-Mitä sanot, lähdetäänkö juttelemaan jonnekin, missä on vähemmän meteliä,
Janni kysyi.
-Lähdetään.




He kävelivät jutellen tauottomasti Caspianin pieneen poikamiesboksiin ja kumpikin tunsi hyvin vaarallisen väreilyn ympärillään.
-Tiedätkö, minulla ei ole montaa oikeaa ystävää elämässä,
Caspian tunnusti Jannille.




-Mitä ihmettä? Miksi ei?
-Todella monien on vaikea päästä yli "ruhtinaasta", jos totta puhutaan. Siitä huolimatta, että suvulla ei ole ollut rahaa aikapäiviin, jotenkin meidän odotetaan olevan rikkaita ja meistä halutaan hyötyä. On ollut vaikeaa päästää ketään lähelle.
-Miten surullista. Tuota... Olen tosi pahoillani, mutta minun on lähdettävä kotiin.
-Tietenkin. Aivan.




Janni nousi ylös, tarttui kevyesti Caspianin kädestä ja veti hänet halaukseen. Nuoren miehen sydän sykki kiivaasti.
-Kiitos Janni siitä, että olet siinä ja olen saanut tutustua sinuun.




-Kiitos sinulle itsellesi Caspian. Ja muista, sinulla on nyt ystävä.
Caspian piti vielä hyvän tovin Jannia syleilyssään eikä nainen vetäytynyt pois. Jännite kasvoi melkein sietämättömäksi ja molemmat tunsivat tahoillaan, kuinka tarve suudella toista oli vahvasti läsnä. Siitä huolimatta he vetäytyivät erilleen ja hyvästelivät toisensa. Caspian ei saanut unta pitkään aikaan tuntiessaan Jannin ihanan kehon kaiun itseään vasten.




**********



Näin on saatettu uusi tarina käyntiin.

Windenburgit alkaa varsin legacymaisissa merkeissä, mutta peruslegacya ei ole luvassa. Tarkoitus ei ole edetä johonkin tiettyyn sukupolveen ja pysyä tiukasti perillisen kelkassa. Tässä tarinassa tulee olemaan kirjoittajalle tunnusomaisesti hetkittäin hyvinkin erottiissävyisesti kirjoitettua romantiikkaa ( ei ole turhaan menneet kaikki Nora Robertsin luomukset... ) sekä kirosanoja. Varoitan asiasta vain tämän yhden ainoan kerran. Jos jokin tarinan osa tulee sisältämään ahdistavampia kuvauksia, kerron siitä etukäteen ennen osan lukemista.

Mitä piditte ensimmäisestä osasta? Ja kiitos oikein mielellään suosituksia tarinoista sekä linkinvaihtopyyntöjä!!!! Tällä hetkellä linkitetty ne ainoat viisi tarinaa, jotka kirjoittavat vielä aktiivisesti ja yksi näistä epäsäännöllisen aktiivisesti. Haluaisin oikein mielelläni löytää muitakin luettavia tarinoita, joten ei muuta kuin suosittelemaan. Ja kirjoittaja on aina erittäin kiitollinen kommenteista, joten rohkaiskaa toki mielenne =)














5 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta! Caspian on sukunsa painon takia oivallinen aloittajasim ja asetelma on jo tämän osan jälkeen kutkuttavan jännitteen täyttelinen. Saa nähdä, miten suhde Janniin kehittyy, kun Cassandrakin olisi tarjolla vaimoehdokkaaksi.
    Linkitin sinut myös omaan blogiini ja saa ilmoitella chatin puolella vaikka uusista osista, niin pysyn kärryillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista =)
      Jo pidemmän aikaa mua on kutkuttanut ajatus kirjoittaa hieman eri pohjalta kuin varsinainen legacy, yrittämättä kuitenkaan tehdä tarinaa, jonka juoni on lyöty lukkoon etukäteen. Peli avaa edetessään uusia mahdollisuuksia ja luotsaan tätä jossain määrin eri tavoin kuin aiempia tarinoita.
      Oli hauska ottaa vaihteeksi mukaan oikea taustatarina. Tätähän toteutin aikoinaan ensimmäisessä legacy-tarinassani O'Connorissa ja myöhemmin Romanovin kivissä. Jälkimmäisenkin joutunen poistamaan, sillä alkupään kuvat ovat Photopucketissa ja se on päättänyt pienentää tilaansa ja saan toistuvia ilmoituksia siitä, että tallennustilaani on käytetty yli ( maksetun ) määrän.

      Kiitos linkityksestä ja yritän muistaa ilmoitella osista =)

      Poista
    2. Ja Crossseilla jälleen myöskin uus osa!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen aloitus! Asetelma on kyllä varsin kiinnostava jo näin alkuun ja Caspianilla on vaikeita valintoja tehtävänä; tyytyäkö avioliittoon Cassandran kanssa rahojen vuoksi vai pitäisikö sittenkin etsiä sitä tosirakkautta? Toki tässä voi käydä vielä niinkin, että Caspianin ja Jannin välille kehittyy jotain, Goottilan perhe saa kuulla tästä ja koko avioliitto jää syntymättä... Monia vaihtoehtoja, ja mitä ikinä tässä nyt tuleekaan tapahtumaan, niin se on taatusti mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Tästä lähtökohdasta valintojen mahdollisuuksia on paljon tarinan kehittymisen suhteen. Vaikka Caspian asuu aivan eri kaupunginosassa kuin Goottilat, sana kulkee ja mies leikkii tulella vaarantaessaan tulevaisuutensa. Jääkö hän kiinni?

      Poista