2. Kerron nyt avoimesti







Viikot kuluivat ja Caspian ja Janni lähentyivät entisestään. Heidän oli aina vain vaikeampi ja vaikeampi pitää välillään se etäisyys, joka heidän kuuluisi pitää. Janni oli naimisissa ja Caspian käytännössä kihloissa. Sen vuoksi he suosivat tapaamisia julkisilla paikoilla.




-Mutta miten sun poikasi sitten selvitti sen tilanteen,
ystävä kysyi Jannilta ja nainen tunsi hirvittävän omantunnon pistoksen siitä, että hän istui täällä, kaukana pojastaan, lähellä miestä, joka oli kaikkea muuta kuin hänen poikansa isä. Janni ei kuitenkaan voinut itselleen mitään. Tämä nuori mies veti häntä puoleensa niin vahvasti ja avioliitto saman miehen kanssa oli alkanut tuntua puisevalta jo kauan ennen kuin Caspian ilmestyi kuvioihin.
-Hän sanoi opettajalle, puhuen erittäin kunnioittavaan äänensävyyn tietenkin, että tämä saattoi olla oikeassa, mutta hän itse oli oikeammassa.
Naiset nauroivat ja Janni vilkaisi nopeasti Caspiania, jonka polttavan katseen hän tunsi ihollaan ja huulillaan joka hetki.




-Caspian, meidän täytyy lakata tapaamasta näin,
Janni sanoi heidän halatessaan jäähyväisiksi kahvilan ulkopuolella.
-Olet oikeassa,
Caspian mutisi ja sydän jysähti paikaltaan Jannin vatsanpohjaan ja hän tunsi kylmän pettymyksen valahtavan koko olemukseensa.




-Meidän täytyy siirtyä eteenpäin,
Caspian mutisi käheästi ja upotti kysymättä huulensa Jannin huuliin. Naisen pettymys muuttui samantien polttavaksi intohimoksi ja sen liekkejä nuoli ylöspäin äskeinen pelko, jota hän oli tuntenut luullessaan nuorukaisen hylkäävän hänet. Suutelu muuttui niin intohimoiseksi, että he käytännössä olivat imeytymässä toinen toistensa vaatteiden läpi ja Janni huusi Caspianin huulia vastaan käheästi tuntiessaan tämän polttavan käden livahtavan paidan alle ja koskettavan paljasta ihoa. Väkisin nainen vetäytyi irti ja hengähti hetken.




He katsoivat toisiaan kuin taisteluun ryhtyvät eläimet ja hengittivät raskaasti. Vihdoin Janni puhui:
-Ymmärräthän sinä, että minä olen naimisissa?




-Tietenkin. Ja minä olen kihloissa.
-Älä puhu siitä,
Janni kivahti välittömästi, sillä hän tunsi vastoin kaikkea järjellistä suunnatonta mustasukkaisuutta Cassandra Goottilaa kohtaan.




-En tietenkään. Anna anteeksi,
Caspian sanoi ja suuteli kiihkeästi Jannin käsiä. Naisen sisällä leimahti niin vaarallisen vahvasti, että hän sai vain vaivoin kakaistua tukahtuneesti:
-Meidän tulisi varmaan siirtyä sisätiloihin.
-Erittäin paljon samaa mieltä.




Varsin nopealla tahdilla Caspian nappasi taksin ja kiidätti Jannin omaan asuntoonsa.
-Olethan varma,
hän kysyi vielä kertaalleen heidän riisuttuaan vaatteensa.
-Olen. Caspian?
-Niin?
-Kerron nyt hyvin avoimesti, että en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan samalla tavoin ja en uskonut enää ikinä tuntevani tällaisia tunteita ylipäätään.




Caspian ei vastannut. Hän vain suuteli Jannia, siirsi sormillaan tämän korsettia sivuun ja tunsi syvää tyydytystä saadessaan naisen voihkaisemaan raa'an ankarasti ottaessaan tämän rinnanpään sormiensa väliin. Heidän tarpeensa yltyi niin kovaksi, että noin minuutissa loputkin vaatteet oli riisuttu ja Caspian työntyi Jannin sisään ja he laukesivat aivan liian nopeasti yhtä aikaa. Hetken aikaa levättyään he jatkoivat uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Heistä kummastakin tuntui, että he eivät saaneet tarpeekseen toisen kosketuksesta. Lopulta he nukahtivat toinen toistensa käsivarsille ja Caspianin herätessä Janni oli poissa.




Mies sai hädin tuskin peseydyttyä ja vaatteet päälleen, kun ovelta kuului koputus.
-Cassandra! Mikä miellyttävä yllätys,
Caspian sanoi ja kiitti hiljaa mielessään sitä, että Janni oli ehtinyt poistua talosta.




-Äiti ja isä ovat molemmat työmatkalla, joten ajattelin tulla käymään ilman esiliinoja,
Cassandra sanoi.




-Vanhempasi ovat suojelevaisia varmasti ihan syystä. Älä ole heille liian ankara tässä asiassa, ethän?
-En tietenkään.
-Tule istumaan sohvalle Cassandra.




-Eikö sinun pitäisi olla koulussa?




-Pitäisi, mutta lintsaan,
Cassandra sanoi aivoimen rehellisesti ja Caspian melkein haukkoi henkeään. Hän tajusi äkkiä, että tyttö flirttaili hänelle epävarmasti ja se sai miehen lähestulkoon pelästymään.




-Cassandra.
-Niin?
Caspian epäröi hetken.
-Oletko sinut sen kanssa, että sinulle on määrätty puoliso? Vastaa ihan rehellisesti.




-Kyllä minä olen. Uskon, että me saamme tämän kyllä toimimaan kun sen aika tulee,
Cassandra vastasi häkellyttävän luottavaisena ja Caspian pohti itsekseen, että hän soisi saavansa samanlaisen varmuuden sisälleen.




Tytön lähdettyä Caspian lähti kalastamaan saadakseen käsilleen tekemistä ja aivoilleen tilaa ajatella. Janni oli ihana nainen. Kiihottava nainen. Caspian ei kuitenkaan rakastanut Jannia. Sen hän tiesi takuuvarmasti. Cassandra oli vasta tyttönen eikä Caspian voinut sanoa tuntevansa tätä kohtaan minkäänlaisia tuntemuksia ja hän pahoin epäili, että koskaan tuntisikaan. Hän oli erittäin pahoillaan Cassandran puolesta, ja omastaankin, mutta hän oli luvannut ja lupaukset oli säilytettävä. Hän voisi pitää kivaa Jannin kanssa aina siihen asti, kunnes hän menisi naimisiin, Caspian päätti. Heillä kuitenkin oli Jannin kanssa yhteisymmärrys asioista.




Illaksi Caspian matkusti San Myshunoon maustefestivaaleille. Junamatka suurkaupunkiin oli onneksi lyhyt ja se oli miehen mielestä yksi Willow Creekin suurimpia etuja. Sieltä pääsi helposti ja nopeasti pois.




Tullessaan myöhään yöllä kotiin Caspian jäi pitkäksi aikaa hengittelemään meri-ilmaa ja kuuntelemaan aaltojen loisketta rantaa vasten. Ensimmäisen kerran tänne muuttamisensa jälkeen hän koki, että elämä oli järjestyksessä ja asiat luistivat kuten niiden pitikin. Hän melkein meni niin pitkälle, että väitti itselleen olevansa onnellinen.


**********


Caspian on yhdistelmä kylmää aristokraattia ja lämmintä persoonaa. Ne riitelevät hänen sisällään ja valitettavan usein kylmä loogisuus voittaa. Mitä tulevaisuus hänen eteensä sitten lopulta tuo ja meneekö asiat kuten hän ajattelee niiden menevän?

Jokaisen osan alkuun tuskin tulee musiikkia, mutta jos ja kun se siellä on, kyseinen musiikki tavalla tai toisella kuvaa osan sisältöä syvemmin, kuten tässäkin tapauksessa. Laulussa lauletaan sanoja, joita Janni ei puhu Caspianille ääneen ja hän olettaa, että mies kuulee ne rivien välistä.


3 kommenttia:

  1. Asiat tuskin menevät niin kuin Caspian ajattelee, olen melko varma siitä. Salasuhde Janniin tulee paljastumaan tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Mulla on useampi veikkaus, että miten se sitten lopulta tapahtuu, mutta katsotaan nyt. Kerron sitten jälkeenpäin, jos yksikään niistä mun veikkauksistani osui oikeaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiat harvoin menevät kuten niiden suunnittelee menevän, ainakin jos yhtälössä on muuttuvia tekijöitä ja niitähän Caspianilla on riittämiin. Olen myös melko varma, että jokin sun arveluista menee kohdilleen =D

      Poista
  2. Uskon, että Jannin ja Caspianin elämät tulevat menemään ihan solmuun jos tuota salailua vielä jatkavat. Tulevat varmasti särkemään omat sydämensä ja toisten siinä sivussa. Vaarallista peliä. :D Katsotaan mitä olet kehitellyt heidän päänsä menoksi.

    VastaaPoista