3. Iltatähti








Vuotta myöhemmin Windenburgin kartanon päärakennus oli saatu uudestaan pystyyn. Se oli vaatinut ruhtinas Caspianilta paljon työtä... ja Goottiloiden varoja. Oli hetkiä, jolloin Caspian oli kauhusta jäykkänä ajatellessaan sitä ansaa, johon hän oli kävellyt. Siitä ei ollut poispääsyä. Sitten hän katsoi piirrustusten mukaan pystytettyä talokehikkoa ja tunsi tarkoituksen virtaavan jäseniinsä. Hän pystyisi tähän, hän päätti kerta toisensa jälkeen.

Jannia ei ollut näkynyt hyvään toviin. Nainen oli kertonut olevansa sairasvuoteella ja liikkuminen oli lähestulkoon kiellettyä, joten Caspian ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.





Jannin kirjaimellisesti vyöryessä vihdoin eräänä päivänä Caspianin ovesta sisään mies meni täydellisen sanattomaksi.
-Lienee tarpeetonta sanoa kenen se on,
Janni mutisi ja piteli vatsaansa. Hän oli varsin ikääntynyt jo ja tämä raskaus oli koetellut hänen ruumiinsa kestävyyttä kaikin mahdollisin tavoin.




Caspian ei kyennyt muuta kuin tuijottamaan. Mitä helvettiä! Miksi nainen oli hankkiutunut raskaaksi?! Ei kai tämä tosissaan kuvitellut, että hän ottaisi vastuun jostain... äpärästä?
-Kosketa sitä. Ei se pure.




Kuin tottelevainen koira Caspian kumartui lähemmäs vatsaa ja sen liikahtaessa hänen käsiensä alla mies säikähti tosissaan. Janni nauroi miehen ilmeelle.




-Päätitte sitten miehesi kanssa hankkia vielä iltatähden,
Caspian sanoi syödessään ja katsoi harkitusti lautasta. Janni jäykistyi.




-Ymmärräthän sinä, että tämä lapsi...
-Ei. Ei ole. Se ei ole minun,
Caspian sanoi painokkaasti.




Mies kääntyi katsomaan naista ja ensimmäisen kerran Janni kohtasi aristokraattisen kylmän katseen ja hänen sisunsa kuohahti.
-Ei. Ei olekaan,
hän vastasi kylmästi.




-Olen tyytyväinen, että meillä on asiasta yhteisymmärrys.
Caspian hymyili omahyväisen tyytyväisesti ja Jannin silmät siristyivät. Hän hyvästeli miehen nopeasti ja viileästi ja vaappui ulos ovesta. Puistatus kävi Caspianin lävitse.




Miehen oli pakko saada ajatukset jonnekin muualle, joten hän suuntasi kavereidensa pyytämänä Windenburgiin. Katsellessaan kallioilta merta Caspianin valtasi suunnaton murhe. Tämä oli heidän ruhtinaskuntansa, joskin enää vain nimellisesti. He eivät saaneet täältä mitään tuloja, täällä asuvat eivät olleet varsinaisesti heidän alamaisiaan. Windenburgit kantoivat ruhtinaskunnan nimeä ja titteliä, mutta viimeinen täällä asuva ruhtinas oli testamentannut kartanonsa kaiken kansan käyttöön. Windenburg on niin kaunis, Caspian ajatteli ja hän tunsi ikiaikaista tarvetta omistaa jälleen tämä ruhtinaskunta itse.




Kaverit veivät kuitenkin hänen ajatuksensa muualle ja olivat hoitaneet paikalle DJ:n soittamaan musiikkia. Caspian halusi vain unohtaa. Hän ei halunnut pohtia miten lähellä oli ollut tuhota koko tulevaisuutensa.




-Ruhtinas Windenburg, onko kaikki hyvin?
Caspian ravistautui hereille ajatuksistaan, tajusi jähmettyneensä paikalleen, vaikka muut tanssivat edelleen. Mies hymyili.
-On. Anteeksi. Olin vain niin ajatuksissani.
-Jos saan johdattaa ajatuksenne toisaalle?
Caspian katsoi naista hetken pidempään ja sanoi sitten:
-Herttainen ajatus. Kiitos. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin.
Nainen näytti pettyneeltä, mutta enempiin virheisiin Caspianilla ei ollut varaa.


**********




Johanna ja Cassandra kävivät nyttemmin usein kylässä. Goottilat halusivat pitää Caspianin lyhyessä hihnassa, muistuttaa, kuka kukkaronnyörejä pitikään käsissään. Välillä Caspian pohti, että oliko sana hänen suhteestaan Jannin kanssa kiirinyt Goottiloiden korviin asti. Jos oli, niin oli entistä tärkeämpää näyttää, että hänelle kyse oli pelkästä huvittelusta ennen avioliittoa. Jokaisen aatelisen tulisi ymmärtää sellaista.

Johanna katsoi hieman epäluuloisesti pöydän toisella puolella istuvaa mediavaikuttajaa Penny Pizazzia sekä muusikko Baako Jangia. He edustivat hänelle yhteiskuntaluokkaa, jonka kanssa Johanna ei juuri ollut tekemisissä. Penny ja Baako olivat myös hieman kuin tikun nielleitä, sillä Johannan kylmä asenne ei ollut omiaan rikkomaan jäätä.




-No niin herrasväki, tässä olisi aterianne,
Caspian sanoi ja kantoi grilliherkut pöytään.
-Oletko ajatellut sitä levytyssopimusta, josta puhuttiin,
Baako kysyi. Johanna katsoi jokseenkin ällistyneenä, että mies ylipäätään puhui.




-En ole vielä ehtinyt, jos totta puhutaan.
-Sinun pitäisi. Ihan ehdottomasti. Willow Creekin filharmonikot voisi levytyssopimuksella ja oikein valituilla kappaleilla... tuota... saada paljon näkyvyyttä.
Baako oli juuri sanomassa "tienata paljon", kun jokin hänen takaraivossaan muistutti, että aatelisille ei tullut puhua rahan tekemisestä. Joskin Caspian oli monessa hyvin epätyypillinen aristokraatti, niin Johanna ei ollut.
-Minä puhun heille.




-Mistä tuossa oli oikein kyse,
Johanna tiedusteli Baakon hyvästeltyä seurueen.
-Hän heitti ilmoille idean, että filharmonikot soittaisivat jotain aivan erityyppistä musiikkia kuin tavallisesti ja levyttäisivät sen. Siitä saattaisi tulla huippumenestys.
-Ja sillä tienaisi tietenkin.
-Kyllä. Hän ymmärsi sentään jättää sen sanomatta.
-Olin aika huojentunut. Oh, onnistuin tiputtamaan ruokaa rintamuksille,
Johanna sanoi ja alkoi puhistaa itseään.




Caspian jähmettyi. Hän ei hetkeen kyennyt tekemään mitään muuta kuin katsomaan tulevan anoppinsa rintavarustusta, joka oli huomattava. Johanna ei tehnyt myöskään mitään piilotellakseen avujaan, Caspian tuumi ja tunsi epämiellyttävää liikahtelua housuissaan. Hän puri hampaansa yhteen ja käänsi katseensa väkisin muualle. Taivaan tähden! Johanna oli hänen tuleva anoppinsa!




Caspian alkoi muuttaa tavaroitaan pikkuhiljaa sisälle kartanoon. Uudet puulattiat tuoksuivat hyvälle ja rakennukset etusivun ikkunat vaihdettiin suurempiin. Vanhassa kartanossa ne olivat olleet pienet, mutta kun Caspian katseli niistä ulospäin ollessaan sisällä, hän tajusi haluavansa muuttaa tämän kyseisen yksityiskohdan.




Ruhtinaan äidistä, ruhtinatar Roxannesta, oli maalattu aikanaan muotokuva hääpuvussaan ja sen Caspian asetti olohuoneen seinälle. Hänen mielestään kuva ei ollut ihan täsmälleen hänen äitinsä näköinen, mutta riittävää yhdennäköisyyttä siinä toki oli. Hän mietti, että äitiä ei taitaisi saada lähtemään Välimeren rannikolta enää minnekään. Sinne tämä oli suunnannut toisen poikansa aikuistuttua ja lähetettyä nuoremman sisäoppilaitokseen. Heidän köyhyytensä oli tosiasiassa aika suhteellinen käsite, mutta tätä Caspian ei itsekään ymmärtänyt. Hän tiesi vain eläneensä täysin erilaista elämää kuin hänen luokkansa yleensä.




Harrastehuoneeseen Caspian siirsi sänkynsä. Yläkerta oli vielä täysin tyhjä ja sen rakentaminen kuntoon tulisi vaatimaan huomattavasti lisää rahaa.




Harrastehuoneesta näki suoraan keittiöön, joten toistaiseksi makuuhuone oli aivan ideaalissa sijainnissa.





Keittiö oli  varsin vaatimattomasti varusteltu, mutta kylmälaitteet olivat hyvät ja hellassakaan ei ollut valittamista. Tämä oli hyvä alku, Caspian ajatteli itsekseen ja meni sitten uupuneena lepäämään. Hän näki levottomia unia synnyttävästä Jannista, joka kantoi hänelle veristä lasta ja huusi pelottavin silmin: "Tämä on sinun lapsesi!"




**********


Caspianista ei ole helppo pitää. Olen pyrkinyt tuomaan hänen luonteeseensa sellaista vanhaa brittiläistä aatelista käytöstä: kylmää ja jäykkää. Hän yrittää selvitä niillä eväillä, jotka hänellä on. Vanhakantainen kasvatus ja tietoisuus omasta perimästä ovat hänessä vahvasti läsnä.

Kartanon rakentaminen on myös saatettu alulle ja kehikko on valmiina. Huoneita sisustetaan pikkuhiljaa varojen kertyessä, sillä en halunnut oikoa tässä liikaa.

Täytyy kertoa tuon yhden kuvan taustoista:
Johanna ja Caspian juttelivat pöydän ääressä ja kääntäessäni kameran toiselle sivulle jälkimmäinen näytti katsovan Johannan rintoja suu auki =D En voinut jättää tilannetta käyttämättä ;-)







2 kommenttia:

  1. Tämä Jannin raskaaksituleminen oli yksi niistä mun arvauksistani, ja se osui näemmä oikeaan. Caspian ei ymmärrettävästikään ollut kovin iloissaan tästä tiedosta, mutta Caspianilla ja Jannilla näyttäisi kumminkin olevan yhteisymmärrys siitä, että lapsi ei ole Caspianin. Jotenkin on kumminkin sellainen aavistus, että asia ei ole vielä ihan tässä. Janni ei ehkä lähde tekemään asiasta julkista, mutta uskoisin homman tulevan julki ennemmin tai myöhemmin. Ehkä Jannin puoliso tietää (tai jos ei tiedä, niin saa sen tietoonsa vielä joskus) ja tuo totuuden julki? Voihan olla niinkin, että Jannin mies ei tiedä ja kasvattaa lapsen omanaan, totuus isyydestä selviää joskus myöhemmin, ja tämä lapsi haluaa sitten itse löytää todellisen isänsä. Tässä on kyllä monia kutkuttavia vaihtoehtoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaihtoehtoja on paljon erilaisia ja sen enempää en vielä tästä asiasta totea, jotta en tule puhuneeksi sivu suun =D Keksimäni käänteet eivät kuitenkaan ole ehkä ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä, sen verran uskallan valottaa ;-)

      Poista