4. Ruhtinatar Windenburg

Tässä osassa on vähän tavallista enemmän kuvia, sillä ei ollut mitään järkeä yrittää jakaa tätä kahdeksi osuudeksi.







Caspian istui hääpaikan kappelissa ja tuijotti edessään olevaa lopullisuuden kaarta. Oliko hän todellakin valmis ottamaan tämän askeleen? Voisiko kukaan olla koskaan? Avioliitto tarvitsi keskinäistä rakkautta, ei kirjallista sopimusta. Mies tunsi verkon tiivistyvän ympärillään.




Hän oli ollut hullu ryhtyessään tähän. Hän olisi pian aikuisiässä, Cassandra vasta täysikäisyyden saavuttanut, joten mitä annettavaa hänellä tytölle olisi? Mitä annettavaa tytöllä olisi hänelle? "Perillinen", sanoi sukupolvien äänen kaiku hänen päässään ja Caspian huokaisi raskaasti. Hän tekisi velvollisuutensa.




Yhtäkkinen tietoisuus omasta iästä ajoi Caspianin kuntosalille. Hän tajusi laittaneensa aikansa kaikkeen muuhun, paitsi oman kuntonsa ylläpitämiseen.




Caspian ei tiennyt auttaisiko tämä yhtään mitään, mutta ainakin hän olisi parempikuntoinen hääpäivän tullessa.


**********




Vaikka Caspian kuinka yritti unohtaa tulevan päivän, se oli nopeammin käsillä kuin hän ymmärsikään. Hän ei ollut nähnyt Cassandraa hyvään toviin ja hän häikäistyi tämän ylhäisestä olemuksesta.




Voi kyllä! Cassandra olisi hänelle asemansa puolesta täydellinen vaimo.
-Oletko valmis,
Caspian kysyi kohteliaasti morsiameltaan.




Cassandra astui lähemmäs ja sipaisi Caspianin poskea. Mies kirjaimellisesti tunsi, kuinka hänen jalkansa valahtivat täysin veteliksi kosketuksesta. Tätä hän ei ollut osannut ennakoida! Sähkö heidän välillään salamoi.
-Olen. Oletko sinä?
Cassandran äänessä oli viettelevä sävy, jonka saattoi kuulla vain aikuisen naisen suusta ja Caspianin suu kuivui äkkiä.
-Olen,
hän vastasi hieman käheästi ja tietävä hymy, joka hänen morsiamensa kasvoille ilmestyi, sai aikaan reaktioita, joita Caspian ei ollut osannut etukäteen aavistaa tapahtuvan.




Kun Cassandra häävalojen jälkeen lähes syöksähti suutelemaan tuoretta aviomiestään, se melkein suisti Caspianin raiteiltaan. Hänen aivojensa takanurkassa jokin ääni onnitteli siitä, että vaikka rakkautta ei ollut, niin kemiaa sitten sitäkin enemmän.




-Näyttää siltä, että Cassie aikoo syödä sulhasen,
Marcus vitsaili Mikolle. Tämä tuhahti ylimielisesti.
-Älä viitsi olla noin vulgääri.
-No mutta onhan se totta. Katso itse,
Marcus suhahti ja sai osakseen myrkyllisen silmäyksen. Mikon pieni takamus oli seuraava näky tämän poistuessa paikalta ja Marcus katseli sitä hyväksyvästi. Hän tiesi, että olisi saanut avokämmenestä kasvoilleen jos Miko olisi nähnyt ja se sai hänet naureskelemaan itsekseen.




Johanna ei kuullut muiden vieraiden kuiskintoja. Hän katseli tytärtään, ruhtinatarta! Tämä oli todellista! Missä ihmeessä Janus oli, hän pohti ärtyneenä, sillä hän olisi halunnut jakaa tämän voitonriemuisen hetken miehensä kanssa.




-No niin, nyt minä olen tehnyt sen, mitä minulta odotettiin,
Cassandra totesi ja hetki sitten hehkunut intohimo oli kuin pois pyyhkäisty. Johanna oli kouluttanut tyttärensä äärimmäisen hyvin ja nyt hän arvosti aikaansaannoksiaan.




-Kultaseni, et vielä.
-Mitä?
-Sinun tarvitsee vielä synnyttää perillinen.
Cassandran kasvot venähtivät. Totta. Äiti oli oikeassa. Koettelemus ei ollut vielä ohitse, ei likimainkaan. Tämä jatkuisi ja jatkuisi aina niin pitkään, että Cassandra synnyttäisi poikalapsen.




-Ruhtinatar Windenburg! Onnea,
Janus sanoi ja veti tyttärensä lämpimään halaukseen.




-Onko isä nyt tyytyväinen,
Cassandra kysyi veikistellen ja Janus hymyili koko naamallaan.
-Ruhtinatar, olen teihin aina tyytyväinen.




Caspian leikkasi hääkakun ja vieraat sekä Cassandra heittelivät konfetteja.




Paikalla olivat kaikki heille läheiset ystävät, jopa Caspianin "ärsyttävät" naapurit.




-Nyt sitten seuraavaksi odotellaan, että milloin alkaa naapurista kuulua pienten jalkojen tepsuttelua,
Alice sanoi ja kakunpala alkoi pyöriä Caspianin suussa.




Eric katsoi vaimoaan sanattomana, mutta Alice ei ymmärtänyt miehensä ilmettä lainkaan vaan jatkoi tulevilla lapsilla hekumoimista. Eric lopulta potkaisi tätä pöydän alla nilkkaan ja vasta silloin Alice havahtui, katsoi hetken hämmentyneenä miestään ja anteeksi pyytäen poistui pöydästä.




Cassandra istahti vapaaksi jääneeseen tuoliin.
-Sallinette minun onnitella teitä ruhtinatar Windenburg,
Baako sanoi maireasti ja Cassandra nauroi heleästi.
-Olen ihan sama Cassie kuin aina ennenkin.
-Ei teidän korkeutenne. Ette ole,
Eric vastasi kohteliaasti, mutta hymyillen.




-Kultaseni, ymmärräthän, että olen onnellinen puolestasi? En mahda itselleni mitään, että realiteetit tulevat aina ensimmäiseksi,
Johanna sanoi halatessaan tytärtään.




Onnellinen? Onnellinen hänen puolestaan? Mistä syystä? Siitäkö, että hän oli nyt ruhtinatar rakkaudettomassa liitossa? Cassandran teki mieli kirkua, mutta hän sulki tunteet sisälleen ja mutisi äidilleen:
-Tietenkin ymmärrän.
-Hyvä tyttö.




-Joko sinua hermostuttaa tuleva yö,
kysyi joku Caspianille täysin tuntematon Cassandran ystävä ja ruhtinas jätti vastaamatta. Mies naurahti ilkeän oloisesti, mutta tämän hymy hyytyi Caspianin kääntäessä jäätävän ylhäisen katseensa häneen. Mies alkoi äkkiä todella hermostuneeksi ja poistui takavasemmalle. Mikä moukka, Caspian ajatteli ja lähti etsimään omia ystäviään.




-Cassandra, tule juttelemaan meidänkin kanssa,
Miko melkein heittäytyi ystävänsä eteen saadakseen tämän huomion itseensä.
-Oi, tämä on on ollut ihan hurjaa pyöritystä,
Cassandra vastasi ja istahti kiitollisena ystävänsä kanssa alas.




Alice osasi vihdoin pitää suunsa supussa ja hän pääasiassa kuunteli kahden ystävättären keskustelua. Janus kierteli ympäri salia ja katseli tarkasti, että kaikki sujui kuten piti.




Kun vieraat vaativat nuortaparia suutelemaan  uudestaan, nämä katsahtivat toisiinsa jännityksen hiipiessä kummankin sisälle. Rytmikkään taputuksen saattelemana Cassandra ja Caspian suutelivat uudestaan ja sähkö oli jälleen läsnä. Molempia helpotti ajatus siitä, että jotain sentään oli ja kumpikin omalla tahollaan jännitti tulevaa jossain määrin.




-Minne te olette menossa häämatkalle,
Janus kysyi tyttäreltään ja tämä vilkaisi vaistomaisesti tuoretta aviomiestään.
-En tiedä vielä. Hän ei ole kertonut.



**********


Caspian ja Cassandra on saatettu avioliiton ( pakolliseen ) satamaan. Ensimmäisen kerran on väläytelty jälkimmäisen tuntemuksia järjestetystä liitosta eikä pohja ole siis kummankaan osapuolen taholta onnellinen. Miten he tulevat pärjäämään liitossaan? Tekevätkö he velvollisuutensa vai seuraako tästä kaikesta tragedia? Mitä luulette?



2 kommenttia:

  1. Rakkautta heillä ei ole, mikä on jokseenkin harmillista, mutta hyvä, että intohimoa edes. Se auttaa heitä ainakin tuon velvollisuuden täyttämisessä. Joskin intohimo ei useinkaan kestä ikuisesti, joten sen hiivuttua heidän liittonsa tulevaisuus ei näytä kovin aurinkoiselta. Ellei sitten heidän välilleen kehity sittenkin romanttisia tunteita, mikä vaikuttaa kyllä hyvinkin epätodennäköiseltä tällä hetkellä. He varmasti ainakin yrittävät täyttää velvollisuutensa, mutta jotenkin tässä on sellainen tunne, että ei tuo liitto tule ainakaan kovin onnellisissa merkeissä päättymään. Jotenkin vahva tunne on myös siitä, että Caspianin ja Jannin aikaansaamalla lehtolapsella tulee olemaan jotain tekemistä asian kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidän avioliittonsa ei todellakaan ole perinteisin tänä päivänä ja aivan varmasti molemmilla on edessä haasteita. Sen enempää en uskalla kommentoida, jotta en paljastele vahingossa väsyneenä liikaa =D

      Poista