5. Kuherruskuukausi









Pariskunta lähti hääpaikalta niine hyvineen lentokentälle ja heidän saavuttuaan Sulanille Cassandra oli aivan haltioissaan. Ihanan lämmintä, aurinko paistoi ja mainingit löivät leppeästi rantahiekkaan. Caspian sai spontaanin halauksen vaimoltaan ja siinä se taas oli: väreily, joka hädin tuskin pysyi pinnan alla.




Caspian johdatti tuoreen vaimonsa heidän huoneeseensa ja he istahtivat varovasti vuoteelle. Suudelma heidän välillään oli nopea ja kevyt. Cassandra teoriassa ymmärsi ne tunteet, jotka liikahtelivat hänen sisällään, mutta käytännön kokemusta hänellä asiasta ei ollut. Oli ihan eri asia lukea tästä kirjoista, kuin kohdata ne itse.




-Meillä ei ole kiire minnekään,
Caspian sanoi ja veti Cassandran kylkeensä. Se helpotti tietyllä tapaa oloa, toisaalta taas ei, sillä kosketus sai kaiken värähtelemään naisen sisällä ja se pelotti häntä hieman.
-Jos käydään pesulla ensin,
Cassandra sanoi heti, kun oli varma äänensä vakaudesta.
-Käydään toki.




Peseytymisen jälkeen molempia ujostutti ja he asettuivat kyllä edelleen vuoteelle istumaan, mutta pitivät välillään etäisyyttä.
-Minä ymmärrän, että tilanne on varmasti hieman pelottava sinulle. Ei tämä minullekaan ole helppoa ja yksinkertaista. Edetään rauhaksiin ja mikä hetki tahansa sinusta tuntuu siltä, että haluat pitää taukoa, niin kerrot vain ja pidetään,
Caspian sanoi lempeästi ja Cassandra suorastaan häkeltyi.
-En osannut odottaa tätä.
-Mitä sitten?




-Tällaista... lempeyttä, jos totta puhutaan. Vaikka tietenkin olisi pitänyt. Sinä olet kokenut ja aikuinen mies, joten tottakai sinä ymmärrät missä tilanteessa minä olen.
Caspianin sydäntä kouraisi toisen suora tunnustus.
-Et sinä ole tässä tilanteessa yksin. Tämä on järjestetty avioliitto eikä siinä ole mitään normaalia meille kummallekaan. Ei tämän päivän maailmassa. Haluan kuitenkin omalta osaltani tehdä kaikkeni, että tästä tulee sinulle hyvä kokemus.
-Kiitos,
Cassandra vastasi koruttomasti.




-Miten me aloitamme,
hän sitten kysyi epävarmasti.
-Aloitetaan sillä, mikä meiltä näyttää toimivan oikein hienosti.
-Suutelemalla?
-Kyllä.
Cassandra liikahti kaikki aistit äärimmilleen virittäytyneenä lähemmäs Caspiania ja kurottautui varovasti suutelemaan. Tuntiessaan miehen pehmeät huulet ja pienet viikset huuliaan vasten Cassandran sisällä sykähti. Hän ujutti varovasti kielensä miehen huulien väliin ja Caspianin itsehillintä petti melkein. Hän teki kaikkensa pitääkseen liikkeensä rauhallisina, antaen Cassandran johdattaa, ja tuntiessaan tämän käden vihdoin koskettavan paljasta ihoaan Caspian melkein nyyhkäisi helpotuksesta ja kietoi kätensä naisen ympärille, ensin varovasti ja sitten jo vähän rohkeammin. Ennen kuin kumpikaan heistä oikein tajusikaan, he makasivat rinnakkain sängyllä, hengitys oli raskasta ja varovasti Caspian aloitti tutkimusmatkan vaimonsa vartalolla. Hän olisi halunnut repiä vaatteet tämän yltä, mutta pakotti itsensä tunnustelemaan varovasti tämän rintoja ensin aamutakin päältä ja hetken päästä ujutti sormensa kankaan alle. Cassandran kaareutuessa voimakkaasti ja syvän mielihyvän purkautuessa äänenä kurkusta Caspian oli toden teolla vaikeuksissa. Heidän lopulta yhtyessään molemmat olivat täydellisen valmiita ja Cassandra otti riemulla vastaan sen, mitä Caspianilla oli tarjota.




-Kuinka kauan me voimme olla täällä,
Cassandra kysyi raukeana auringon lämmöstä.
-Kokonaisen kuukauden.
-Oikeasti?
-Ihan oikeasti. Tämä on kirjaimellisesti kuherruskuukausi.




Molemmat olivat hyvän tovin vaiti ja nauttivat auringosta.
-Caspian?
-Niin kultaseni?
-Nyt kun me olemme täällä kahdestaan ja molemmat olemme jo valmiiksi ilman vaatteita, niin...
Caspian tunsi hymyn värähtelevän suupielissään.
-Hyvin ajateltu,
hän sanoi, avasi silmänsä ja loi vaimoonsa katseen, joka tuntui tämän jalkovälissä asti. Cassandra huokaisi tyytyväisenä kuin kermaa saanut kissa Caspianin kammetessa samaan aurinkotuoliin hänen kanssaan. Tällä kertaa toiminta oli paljon suoraviivaisempaa, sillä pelko oli poissa ja sen tilalla oli vain syvä tarve ja he rakastelivat nopean kiihkeästi. Molemmat kiilsivät hiestä orgasmin ollessa ohitse ja hyppäsivät nauraen ja alastomina mereen pesemään eritteet pois. Caspianin tarttuessa vaimoaan vyötäröltä tämän roikkuessa tikkaissa valmiina kapuamaan takaisin ylös Cassandra kiitti mielessään hiljaa sitä, että hän reagoi miehensä kosketukseen nopeasti ja väkevästi. Se helpottaisi heidän elämäänsä jatkossa paljon. He rakastelivat uudestaan lämpimän meriveden kietoutuessa heidän ympärilleen ja Cassandra alkoi oppia, mitä oli todella rakastella toisen kanssa.


**********




-Kultaseni, häämatka on nyt ohitse ja arki alkamassa. Miltä se tuntuu sinusta?




Cassandra katsoi miestään hetken. Tottapuhuen arki häntä pelotti. Oli ollut eri asia olla irti kaikesta ja vain nauttia toisistaan ja auringosta, mutta miten he suoriutuisivat arjen keskellä?
-Oikein hyvältä,
hän kuitenkin vastasi.




Caspianin suudellessa häntä epäilykset painuivat taka-alalle ja kiihko roihahti. Jossain syvällä sisimmässä Cassandra silti oli surumielinen siitä, että kuherruskuukausi oli ohitse. Mikään ei olisi pian entisellään.




Heti ensimmäisen tilaisuuden tullen nainen kiiruhti vanhempiensa luokse, sillä hänellä oli näille tärkeää kerrottavaa.
-Hei isä. Onko äiti kotona? Minulla olisi tärkeää asiaa.




-Ei, äitiäsi ei ole näkynyt jälleen kahteen viikkoon,
Janus vastasi surkeana. Johannalla oli taipumusta kadota välillä pitkiksikin ajoiksi eikä perhe tiennyt, missä tämä tuolloin oli.




-Voi isä,
Cassandra sanoi ja jatkoi:
-Hän ei ole siis taaskaan ilmoittanut missä hän on?
-Ei. Häneen ei saa minkäänlaista yhteyttä. Puhelinkin on suljettu.




-Isä-kulta. Mutta isä?
-Niin,
Janus vastasi Cassandran halatessa häntä.
-Minä olen raskaana.
-Mitä? Nyt jo? Aivan huikeaa,
Janus riemastui ja nyt hän halasi tytärtään ihan tosissaan.




Janus lähti kirjoittamaan yläkertaan ja Cassandra siirtyi pelaamaan shakkia veljensä kanssa. Aleksanteri oli shakissa aika kehno ja sisko oli auttanut häntä kaikin tavoin pienestä pitäen.




-Cassie katso! Naapurin rouva on unohtanut huolehtia hameenhelmansa alas,
Aleksanteri äkkiä sanoi ja Cassandra kääntyi katsomaan veljensä osoittamaan suuntaan.




-Voi hyvä tavaton sentään! Hänet pitäisi toimittaa jo jonnekin hoitolaitokseen, kun se palkattu hoitaja ei näköjään kykene auttamaan häntä millään tavalla. Tuolta hän nyt juokseekin!
Cassandra kiinnitti huomionsa niin täydellisesti entisten naapureidensa tekemisiin, että hän ei huomannut lainkaan miten veli järjesteli shakkipöydän uusiksi.




-Hmm.
-Mitä?
-Olisin voinut vaikka vannoa...
Cassandra hämmästeli hetken pelilautaa ja hiki kohosi veljen selkäpiitä ylöspäin.




-Joko teille on tulossa vauva,
Aleksanteri äkkiä kysyi, haluten johdattaa siskonsa ajatukset pois shakkipelistä.
-Hyvänen aika! Mistä ihmeestä keksitkin kysyä asiasta,
Cassandra häkeltyi täysin ja toden totta unohti pelin hetkeksi kokonaan.




-Kyllä meille itse asiassa on tulossa pikkuinen.
-Onneksi olkoon sisko!
-Mistä täällä onnitellaan,
kysyi Johanna, joka ilmestyi paikalle kuin maasta poljettuna. Kaikkein ällistyttävintä Cassandran mielestä oli se, että äiti tuli yläkerran rappusia alaspäin. Hän huolestui äkisti isästään. Olikohan tällä kaikki hyvin?
-Cassandralle ja Caspianille on tulossa vauva,
Aleksanteri hihkaisi.
-Ruhtinas ja ruhtinatar Windenburgille,
Johanna korjasi automaattisesti ja Aleksanteri tunsi itsensä hetkessä mitättömäksi. Äiti korjasi häntä aina. Ihan aina. Cassandra katsoi surullisena, miten veljen naama venähti ja hän tunsi suurta myötätuntoa tätä kohtaan. Aleksanteri ei osannut käyttäytyä kuten äiti tahtoi ja se vaikeutti heidän suhdettaan. Veljen rymistellessä yläkertaan Cassandra muovasi kasvonsa uusiksi ja hymyili äidilleen säteilevästi. Hän osasi ja käytöksen oppiminen sekä vaatimuksiin vastaaminen oli muovannut hänestä juuri sellaisen, kuin Johanna halusi hänen olevan.



**********



Nyt mentiin kyllä varsin full-NoraRoberts tyyliin osan alussa =D Olisin halunnut olla tuolla Sulanissa pariskunnan kanssa pidempäänkin, mutta kyseinen tontti oli julkinen ja oli jäätävän vaikeaa saada pidettyä kaikki muut simit keskustelujen ulkopuolella. Aina joku halusi tulla keskustelemaan heidän romanttisten hetkiensä keskelle ja sitten keskustelusta tuli paitsi kiusallinen, se myös häiritsi kuvaamista. Sen vuoksi tekstinä asiaa enemmän ja kuvina vähemmän.

Liitto on saanut täyttymyksensä ja Cassandra on raskaana. Caspianilla oli ikää tuossa vaiheessa jo sen verran, että jälkeläisten hankkiminen tuli aloittaa mahdollisimman nopeasti. Tarkoitus olisi siis saada aikaiseksi poika, sillä arvonimi periytyy miespuolisessa linjassa. Katsotaan miten asia etenee ja saadaanko perillinen aikaiseksi.


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti pariskunta saa pojan. Uskoisin Caspianin myös toivovan poikaa arvonimen periytymiseksi, mutta myös Cassandra todennäköisesti toivoo poikaa. Johannahan sanoi hänelle häissä, että Cassandran kuuluisi synnyttää vielä perillinen... Pariskunnan arjesta voi kyllä tullä hyvin haastavaa kun alkukiihko haihtuu pois ja tilalle astuu vauva-arki, mutta katsotaan nyt. Voihan se olla, että arjesta tulee myös sujuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caspian todellakin toivoo poikaa itselleen, ihan kuten Cassandrakin. Ensi osassa sitten selviää kumpi sieltä tuli. Heidän liittonsa on tietyllä tapaa vähän kuin Diana-Charles -toisinto, siirrettynä simsin maailmaan. Saavatko he onnellisemman liiton kuin tuo surullisen kuuluisa pariskunta? Sitä en kerro vielä.

      Poista