6. Kiitospäivän yllätyslahja









Raskaus pakotti Cassandran miettimään ruokavaliotaan uusiksi ja vaikka hän voi toistuvasti pahoin, hän pyrki syömään mahdollisimman terveellisesti, jotta vauva saisi kaiken tarvitsemansa. Toisinaan ruokailu vei hyvän tovin, sillä naisen oli pysähdyttävä ja vain istuttava odottamassa, että vatsan kiertäminen menee ohitse ja ruoka pysyy alhaalla.




Elämä rauhoittui muutenkin ja Cassandralla oli aikaa luoda omaa taidettaan. Hän oli tehnyt siitä itselleen urankin ja oli erittäin kiitollinen siitä, että hän oli niitä etuoikeutettuja, jotka saivat tehdä elämässään työtä, joka oli intohimo.




Talossa juoksi tavan takaa yksi jos toinen heidän ystävistään, sillä molempien tuttavapiiri oli äärimmäisen laaja. Tämä auttoi heitä molempia sen tosiasian kanssa, että Caspianilla ja Cassandralla oli lopultakin vain hyvin vähän mitään yhteistä. He hapuilivat arjessa selviämisen kanssa ja raskauden myötä heidän intohimonsakin oli loistanut poissaolollaan.




Kiitospäivän aamuna Caspian vietti aikaa keittiössä ja Cassandra yritti  maalailla. Selkää särki vietävästi. Raskaus oli loppuvaiheissaan ja vatsa veti selkärankaa väärään asentoon voimakkaasti. Hän ei uskaltanut kuitenkaan mainita asiasta Caspianille, sillä mies olisi todennäköisesti kieltänyt häneltä maalaamisen ja siihen Cassandra ei aikonut alistua.




-Kiitos teille kaikille, että olette tulleet juhlistamaan kiitospäivää kanssamme,
Caspian sanoi lämpimästi ja loi katseen jokaiseen paikalla olevaan.
-Oi, mikäs tässä on ollessa, kun pöydässä on herkullinen ateria,
Alice vastasi.
-Miksi sinun miehesi ei tullut,
Aleksanteri kysyi Alicelta.
-Usko tai älä, mutta hänellä oli töitä! Tänään!




Johanna katsoi tuimasti tytärtään.
-Miksi ihmeessä te pidätte näitä ihmisiä ystäväpiirissänne,
hän suhahti niin hiljaa, että vain tytär kuuli.




-Äiti, jos meidän ystävämme eivät kelpaa teille, voitte aina mennä pois,
Cassandra kihisi takaisin.




Janus katsoi tytärtään moittivasti ja Johanna vihaisesti. Cassandra ei jaksanut välittää. Häntä väsytti ja alaselkää oli alkanut vihloa todella pahasti. Nainen pyysi anteeksi ja poistui ruokapöydästä.




Hänen oli pakko saada nukkua edes hetki. Cassandra oli niin hirvittävän väsynyt.




Caspian jäi viihdyttämään vieraita alakertaan ja Johanna yritti selviytyä tilanteesta. Yhtäkkiä kaiken katkaisi kauhea huuto yläkerrasta. Caspian kalpeni ja mitään sanomatta juoksi portaat ylös noin kahdella askeleella. Lähes yhtä lujaa mies ilmestyi kohta portaiden alapäähän raskaana olevan vaimonsa kanssa ja katosi ulko-ovesta ulos.
-Taitaa olla pieni Windenburg tuloilla maailmaan,
Aleksanteri totesi ja Johanna katsoi häntä ylenkatseellisesti.
-Älä ole vulgääri.
-Mitä vulgääriä on siinä, että toteaa synnytyksen käynnistyneen,
Alice kysyi ja Aleksanteri loi häneen kiitollisen silmäyksen. Johanna yritti katseellaan nitistää Alicen, mutta nainen nosti päätään korkeammalle ja kieltäytyi häpeämästä. Puhisten Johanna poistui.




Pieni Caius Windenburg syntyi Cassandran kirkuessa tuskaansa ja Caspianin odottaessa sairaalan aulassa. Heillä oli perillinen, Caspian hehkui, kun he pääsivät viimein kotiin ja mies sai pienen poikansa käsivarsilleen. Cassandra ei jaksanut kommentoida, meni vain nukkumaan, sillä hän oli lopen uupunut.




Vauva-arki pyöritti perhettä siitä eteenpäin ja ennen kuin kumpikaan tajusi, pieni vauva oli jo taapero. Cassandra oli huolehtivainen ja rakastava äiti. Hän vietti lukuisia hetkiä vain istumalla ja ihmettelemällä pienen poikansa kevyttä tuhinaa. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, miltä tuntuisi rakastaa jotakin elollista tällä tavoin.




Pariskunnan saamat häälahjat oli vihdoin asetettu keittiöön ja asunto alkoi ylipäätään saada pikkuhiljaa enemmän täytettä. Huoneet eivät kaikuneet enää niin paljoa kuin ennen.




Caius osoitti suunnatonta kiinnostusta musiikkiin ja Cassandra pohti haikeasti, että pojasta tulisi varmaan ammattimuusikko kuten isästään.




He eivät uskoneet, että Caiuksen ei koskaan tarvitsisi tehdä töitä tuodakseen leivän pöytään. Sellaista omaisuutta he eivät kykenisi saamaan kasaan tämän elämän aikana. Ei, vaikka Cassandran maalaukset alkoivat jo olla melkoisen kysyttyjä ja niitä myytiin kohtalaisen hyvillä hinnoin.
-Iltapesuaika kultaseni,
Cassandra totesi Caiukselle ja nosti pienen poikansa hellästi syliin. Caius palkitsi äitinsä painamalla päänsä tämän olkapäälle ja huokaisemalla tyytyväisesti.




Kylpy oli yksi Caiuksen lempipaikoista, sillä äiti antoi poikansa roiskia vettä miten tämä ikinä tahtoikaan. Caius sai käytännössä kaiken mitä halusi.




Vanhemmat nukkuivat edelleen yönsä samassa vuoteessa. Mitään muuta siellä ei sitten tapahtunutkaan.




Johanna ja Janus yrittivät kovasti puhua tyttärelleen, että tämän pitäisi saada toinen lapsi, mutta kehto huoneessa pysyi tyhjänä.




Caspian oli täydellisen lumoutunut pojastaan ja vietti tämän kanssa lähes kaiken ylimääräisen aikansa, jolloin lapsi vain oli vapaana. Caiuksella oli paljon sylejä ja hoitajia ja hetkittäin Caspian tunsi itsensä lähes syrjäytetyksi.




Isän sydän käpertyi kasaan hänen katsoessaan pientä poikaa, joka kiertyi kerälle ja torkkui leikkien lomassa, hien pisaroidessa hieman hiusrajassa. Caspian olisi halunnut toisenkin lapsen, kaverin pojalleen, mutta välit Cassandran kanssa olivat nykyisellään etäiset.




-Hyvää päivää. Saisinko kupin kahvia,
Caspian kysyi ja myyjä oikein hehkui kaataessaan miehelle kahvin ja laskuttaessaan siitä.




Mikä mies tämä ruhtinas Windenburg olikaan! Niin äärimmäisen kohtelias, aina soi hymyn. Hän ei koskaan vain tokaissut tympeästi: kahvi, maksanut ja kävellyt pois. Ei, ei ruhtinas. Hän pyysi kauniisti ja jäi usein juttelemaan muutaman sanan tällaisen vähäpätöisen myyjänkin kanssa. Katsellessaan ruhtinaan selkää pieni myyjä unelmoi, kuinka jonain päivänä ruhtinas olisi jälleen Windenburgin valtias ja hän itse seisoisi miehen vierellä vastaanottamassa vieraita.



**********


Osa tulee tällä kertaa jo torstaina. Yritän ehtiä kirjoitella lisää valmiiksi ennen seuraavan viikon perjantaita.

Windenburgit saivat kuin saivatkin suvulleen jatkajan. Skippasin Caiuksen vauva-ajan, sillä se on harvinaisen tylsää kuvata kuinka vauvan kanssa suoritetaan yksiä ja samoja toimia kerta toisensa jälkeen. Vielä ensi osassa vietetään rauhallista perhe-elämää, mutta sen jälkeen tarinassa käynnistyy uusi vaihde ja asioita alkaa tapahtua. Tämän verran voin kertoa etukäteen ;-)







2 kommenttia:

  1. Hyvä, että he nyt saivat sen hartaasti toivotun pojan. Sikäli pakollista tarvetta uuden lapsen yrittämiselle ei ole. Luulisin kuitenkin, että ainakin Cassandra toivoisi saavansa vielä toisen lapsen, ainakin äitiään miellyttääkseen jos ei muuten. En kyllä tiedä, että miten se onnistuisi, kun pariskunta tuntuu olevan jo nyt hyvin etäinen toisilleen. Ehkä heidän välisensä tilanne kääntyy vielä parempaan päin, ennen kuin noita asioita alkaa tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli helpotus, että peli toi perheeseen pojan heti kättelyssä. Toisinaan pojan saaminen voi olla työn ja tuskan takana ja kun ajatellaan, miten Parkereissa Bennynkin kanssa yritin poikaa saada taloon, tämä syntyi vasta toisen liiton myötä eikä siksi ollut laskettavissa virallisiin perillisiin. Tässä tarinassahan taas senkaltaista ongelmaa ei sikäli ole, että nyt ei olla varsinaisen legacyn parissa, jos kohta Parkereitakaan ei voi tituleerata ihan viralliseksi legacyksi.

      Poista